Kysymys isosta asiasta: Asunnon ostaminen on yksi elämän isoimmista hankinnoista. Kodinhankintaprosessi vaatii aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea rahaa. Siksi ei ole saman tekevää, minkälainen uusi koti fyysisiltä ominaisuuksiltaan on.

Kodin ominaisuudet – uudiskohde: Uudiskohde on aina uusi ja vastaa ominaisuuksiltaan minimissään valmistumishetken uudelle kodille asetettuja standardeja. Usein taso on paljon näitä minimistandardeja korkeampikin. Uudiskohteelta on lupa odottaa kohtuullista virheettömyyttä. Kynnyksen saada hyvitystä puutteista täytyy olla matala.

Kodin ominaisuudet – käytetty asunto: Käytettynä hankittu asunto ei ole juuri koskaan uudenveroinen, vaikka sellaiseksi sitä joskus markkinoidaan. Asunnossa asuminen – huolellisestikin – jättää aina jonkinlaisia jälkiä. Asunnon rakenteet, laitteet ja pinnat ”vanhentuvat” väistämättä elinkaarensa aikana. Käytetty asunto on aina käytetty, ja sellaisena sitä tulee myös käsitellä.

Ominaisuuksia vaiko virheitä – ja korvattavia sellaisia? Asuntokaupoissa tulee esille mitä moninaisimpia selvitettäviä asioita – myös kaupanteon jälkeen. Usein nämä asiat ratkeavat asiallisella ratkaisuhakuisella keskustelulla, mutta toisinaan ratkaisua joudutaan hakemaan ulkopuolisilta ratkaisijoilta (asiakasasiamieheltä tietyissä organisaatioissa, kuluttajariitalautakunnassa ja toisinaan tuomioistuimessa).

Kaupan kohteen fyysisen seikan riitautuessa on hyvä pysähtyä miettimään: onko kyseessä tällaiselle asunnolle tyypillisestä ominaisuudesta vaiko lainsäädännössä mainitusta virheestä? Mietinnän päättyessä virheen kannalle, on hyvä pohtia, mikä vaikutus virheellä on ollut sitovaa ostopäätöstä tehtäessä?

Virheen korvattavuus: Jotta virheeksi todetusta ilmiöstä voidaan saada korvausta, tulee virheellä olla vaikutusta ostopäätökseen. Esim. välittäjän antamassa esitteessä oleva sinänsä virheellinen maininta esim. pintamateriaalista ei oikeuta korvauksiin, jos tällaisessa virheellisellä seikalla ei ole ollut vaikutusta ostopäätökseen.

Toisaalta virheen tulee olla ”riittävän” iso, jotta siitä ostajaa hyvitetään. Oikeuskäytännössä (KKO 1991:31) näyttää jonkin tasoiseksi kauppahinnan alennuksen rajaksi muodostuneen ”2 %:n sääntö”: virheen ”korjauskustannuksen” tulee olla vähintään 2 %:n suuruinen vrt. kauppahinta, jotta sille annetaan merkitystä. Tällainen kanta on varsin perusteltu, jotta aivan pienimpiä erimielisyyksiä kaupan kohteen kunnosta ei viedä kaupan osapuolten ulkopuolisille tahoille ratkaistavaksi.

Laadukas kiinteistönvälitystoiminta: Em. ei poista sitä tosiasiaa, että vastuunsa tunteva kiinteistönvälitysliike kantaa vastuunsa myös näistä pienemmistä kaupan kohteen haasteista, jos välitysliikkeen työntekijän tuottamus joko selonotto- tai tiedonantovelvollisuudessa on selvä. Pitkäjänteinen ammattimainen kiinteistönvälitystoiminta perustuu luotettavuuteen ja suositteluun, mitkä seikat on hyvä tunnistaa alalla toimittaessa. Joskus saattaa olla järkevintä korvata myös sellaisia kv-toiminnassa esille tulleita asioita, joihin ei välttämättä olisi laillisia korvausperusteita.

Pekka Linna, varatuomari, LKV

<< Palaa Juristin näkökulma blogiin