Muuttaisinko maalle?

Viime viikkoina on mediassa (mm. SS 15.3.2019) kirjoitettu paljon MDI:n väestöennusteesta. Tuo ennuste on tehty 2040-luvulle saakka pohjanaan Tilastokeskuksen vuoden 2015 tiedot. Ennuste on paljon pohdintaa aiheuttava, mutta ei luonnonlain tavoin välttämättä toteutuva. Paljon on kiinni siitä, miten me ihmiset jatkossa asioita hoidamme. Asunnot on rakennettu ihmisten asuttavaksi, joten ne vaativat jatkossakin asuttuina pysyäkseen asukkaansa.

Jokaisessa maakunnassa on keskuskaupunkinsa, muutama pienempi kaupunki/taajama sekä niiden ympärillä sijaitseva maaseutumaisempi ympäristö. Kaikissa näissä sijaitsee runsas joukko erilaisia ja eritasoisia asuntoja. Asuntoja myös koko ajan rakennetaan lisää – tällä hetkellä pääosin kasvukeskuksiin. Markkinataloudessa elettäessä ihmiset näyttävät hakeutuvan palvelujen ääreen, ja palvelut taasen ihmisten luokse. Kumpi näistä ilmiöistä on muna ja kumpi kana, riippuu havaitsijasta ja hänen lähtökohdistaan.

Asuntojen tarjonta ja kysyntä määrittelevät hyvin pitkälle asuntojen markkinahinnan. Tällä hetkellä hintojen kehitys on maakuntamme keskusalueilla maltillista ja niiden ulkopuolella laskevaa. Tämän kehityksen suunnan kääntymistä on tuskin lähitulevaisuudessa tulossa. Keskusten ulkopuolinen hintataso ja -kehitys luovat mahdollisuuksia niille, jotka haluavat sijoittaa maltillisemmin asumiseen: Keskuksessa sijaitsevan asunnon hinnalla saa usein keskuksen ulkopuolelta enemmän asuinneliöitä, isomman tontin, luonnonrauhan sekä toisinaan myös sen paljon kaivatun vesinäköalan. Vastapainoksi tällaisen asunnon ostaja joutuu usein hyväksymään hiukan pitemmän työmatkan, palvelujen vähäisyyden sekä asunnon hintaan liittyvän tietyn suuruisen epävarmuuden.

Asunto ostetaan näillä leveysasteilla ensisijaisesti asumista – ei sijoittamista varten. Keskusten ulkopuolella asuntoa ostettaessa siihen sitoutuva rahamäärä mahdollistaa asunnon hankkimisen pienemmillä panostuksilla kuin kasvukeskuksissa. Kun ostohetkellä ostajalla on sopivasti omia säästöjä, malttia remonttien siirtämiseen sekä sietokyky hyväksyä kaikkien palvelujen näköetäisyydellä sijaitsemattomuus, on maaseutumaisemmassa maisemassa asuminen harkinnan arvoinen asia – myös pankin näkökulmasta.

Suomi on hyvä pitää tasaisesti asuttuna – monestakin syystä. Väestön pakkautuminen – vain – kasvukeskuksiin luo olosuhteet, jotka eivät tuota vain hyvää. Meillä on oivallisia asumisen vaihtoehtoja ympäri tätä luonnonkaunista maata, jossa on hyvä elää – sijaitsipa asunto sitten aivan taajamassa taikka sopivan matkan päässä siitä. Luonnollisesti asunto asuttuna pysyäkseen vaatii asukkaat, joten nähtävissä olevalla väestökehityksellä on luonnollisesti iso merkitys kunkin alueen asuttuna pysymiseen. Syntyvyys tulee saada tämän hetken tasoa olennaisesti korkeammaksi. Hallittua maahanmuuttoa on hyvä tukea sopivilla välineillä ja mentelmillä. Tämän hetken kohtuullinen työllisyystilanne, matala korkotaso sekä yhteiskuntamme perusrakenteinen hyvä toimivuus luovat hyvät puitteet kohtuulliselle asuntokaupalle – riippumatta asunnon sijainnista.

Pohditaan yhdessä ja monissa yhteyksissä, miten säilytämme Pohjois-Savon mahdollisimman hyvänä asumisympäristönä täällä jo asuville sekä heille, jotka eri syistä harkitsevat muuttamista meidän keskellemme.

Pekka Linna, varatuomari, LKV #savolainenpohtija