Kolumneissani olen etsinyt tasapainoa myyjän tiedonanto- ja ostajan selonottovelvollisuuden välillä. Tasapaino löytyy tapauskohtaisesti – viime kädessä kuluttajariitalautakunnan suosituksessa taikka tuomioistuimen päätöksessä.

Kaupan osapuolet eivät useinkaan ole alan ammattilaisia. Siksi kaupan osapuolten velvollisuuksien täyttämiseksi tarvitaan ulkopuolisten apua. Välitysliikkeen tulee kertoa myyjälle mahdollisuudesta teettää kohteessa kuntotarkastus. Kohteessa tulee suositella tehtävän LVI- ja KH-kortistojen ohjeiden mukainen asuntojen kuntotarkastus. Asunnoissa voidaan toki teettää muitakin tutkimuksia pelkästä kosteusmittauksesta aina rakenteita avaten tehtävään tutkimukseen.

Erilaisia kuntotutkimuksia suorittaa kirjava joukko palveluntarjoajia. Pääosa näistä on rakennusalan ammattilaisia, mutta joukkoon mahtuu myös muunlaisia toimijoita. Välitysliike ei ole kuntotutkimusta tilaajana, jotta vastuusuhteet toimeksiannon hoitamisessa ovat siinä mukana olevien osalta selviä. Välitysliike voi välittää tilauksen kauppaa suunnittelevan osapuolen lukuun.

Välittäjän tulee mahdollisuuksien mukaan olla paikalla kuntotarkastuksessa (taikka muussa selvityksessä) ja tutustua raporttiin huolellisesti. Raportissa ilmenevät kauppaan vaikuttavat seikat (viat ja puutteet) on huomioitava esitteessä ja kauppakirjassa.

Välitysliikkeen on kiinnitettävä myyjän huomiota siihen, ettei kuntoselvitys poista myyjän vastuuta kaikista vioista eikä siirrä myyjän velvollisuuksia ostajalle. Edelleen ostajalle on kerrottava, että kuntoselvitys ei myöskään poista ostajan tarkastusvelvollisuutta.

Kuntoon liittyvillä tutkimuksilla kartoitetaan kyseisen tyyppisen ja ikäisen kohteen tyypilliset puutteet ja virheet. Tapauskohtaisesti on hyvä miettiä, teetetäänkö tutkimus ennen markkinoinnin aloittamista vai ostajakandidaatin ollessa olemassa. Ensiksi mainitussa vaihtoehdossa ostajakandidaatilla on jo kohteen esitteen saatuaan selvillä, minkä kuntoisesta kohteesta on kysymys. Myyjä voi laittaa tiettyjä havaittuja asioita kuntoon. Viimeksi mainitussa vaihtoehdossa ostajakandidaatti pääsee valitsemaan tutkijaa, olemaan mukana tutkimusta tehtäessä ja esittämään tutkijalle kysymyksiä.

Kuntoon liittyviä tutkimuksia tilattaessa ja niistä laadittuja raportteja luettaessa on otettava huomioon rajoitteet: Kosteusmittaus tehdään yleensä pintamittauksena rakenteita avaamatta. Se antaa siten kohtuullisen pintapuolisen kuvan esim. pesutilojen kokonaiskunnosta. Toisaalta rakenteita suorittamalla tehtävä tutkimus ei ole aina tarpeellista.

Kuntotutkimuksissa kuten muitakin palveluja pohdittaessa on hyvä varmistua tekijän ammattitaidosta ja vastuukyvystä. Kuntotutkimuksia tekevällä tutkijalla kun on vastuu tekemisistään ja laiminlyönneistään. Tutkijan referenssien tutkiminen on hyödyllistä, sillä välitysliike ei saa suositella vain yhtä suorittajaa. Tutkimatta paras-asenne ei asuntokaupassa ole useinkaan paras asennevaihtoehto.

Pekka Linna, varatuomari, LKV