Kiinteistönvälitysmaailman digiloikka: Nykyisissä jonkin verran rajoitetuissa olosuhteissa ovat palvelualoilla nostaneet päätään monet digitaaliset kanavat ja työvälineet. Tällainen kehitys on hyvä ja kannatettava asia sekä asiakaspalvelun joustavuuden että toiminnan tehokkuuden näkökulmasta. Sähköinen asiakirjojen allekirjoittaminen, liikkuva kuva kohteesta, erilaiset digitaaliset kodin esittelykanavat sekä sähköiset kaupantekojärjestelmät ovat tulleet jäädäkseen. Tämä trendi tullee muodostumaan kiinteistönvälittäjän perusosaamismaailmaksi jatkossakin.

Alalla tulee toimia lakien puitteissa: Asuntomarkkinassa on esillä viestintää ja markkinointia, jonka mukaan asuntokauppa voidaan tehdä kokonaan sähköisesti. Kiinteistönvälittäjän mukana kodinvaihtoprosessissa ollen tämä ei kuitenkaan nykyisin voimassa olevan lainsäädännön mukaan ole mahdollista. Jos asuntokauppa välittäjän mukana ollessa halutaan tehdä kokonaan sähköisesti, tulee lainsäädäntöä ja siitä johdettua hyvän välitystavan ohjeistusta muuttaa.

Katselmus markkinointiin tulevassa kohteessa: Ensinnäkin välittäjän tulee selvittää myyntiinsä tuleva kohde. Vallitsevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan tämä merkitsee fyysistä katselmusta kohteella. Tässä katselmuksessa välittäjä aistiperusteisesti havainnoi kohteen fyysiset ominaisuudet, haastattelee toimeksiantajan sekä yleensä myös laadituttaa toimeksiantajalla selostusliitteen. Tätä vaihetta myyntiprosessissa ei voi laillisesti ohittaa millään sähköisellä järjestelmällä taikka laitteella. Katselmus on tärkeä vaihe kaupassa mukana olevien vastuiden kannalta, sillä siinä välittäjä täyttää selonottovelvollisuuttaan kaupan kohteesta – tarkoituksena kerätä aikanaan ostajakandidaatille annettavaa informaatiota tiedoksiantovelvoitteen täyttäkseen.

Kaupan osapuolten velvollisuudet: Asuntokauppaa sääntelevässä lainsäädännössä tasapainoillaan myyjän ja ostajan oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Laki pyrkii länsimaiseen tapaan ottamaan kohtuudella huomioon kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Myyjällä on omistamansa kohteen ominaisuuksien tiedonantovelvollisuus ja ostajalla vastaavasti selonottovelvollisuus. Ostaja täyttää yhtenä osana tätä velvollisuuttaan kaupan kohteella tehtävällä katselmuksella. Hän ei voi myöhemmin virheenä vedota seikkaan, joka hänen piti taikka olisi pitänyt havaita aistinvaraisessa tarkastelussa. Tätäkään ostajan velvollisuutta ei voida nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella suorittaa millään muulla kuin aistinvaraisella tavalla.

Välitystoiminnassa ilman paikan päällä käyntiä tarjouksen vastaanottava välittäjä ottaa kaupan kohteen mahdollisessa virhetilanteessa merkittävän vastuun seurauksista. Edelleen tällaisella toiminnalla välittäjä ei käsitykseni mukaan täytä hänelle asetettua velvollisuutta valvoa kohtuudella myös toimeksiantajansa vastapuolen (yleensä ostajan) oikeuksia.

Lopuksi: Sähköiset järjestelmät ja työvälineet ovat hyvä apu ammattitaitoisen välittäjän työssä. Lakia noudattaessaan välittäjä ei kuitenkaan halua ”oikaista” sellaisissa myyntiprosessin vaiheissa, joita ei sähköisillä välineillä voi hoitaa. Lainsäädäntö ja hyvä välitystapa on säädetty ja sovittu kuluttajien suojaksi. Tätä merkittävää asuntokaupan suojaa ei tule murtaa epäammattimaisella käytöksellä.

Pekka Linna, varatuomari, LKV